Craniosakraaliterapia
Kraniosakraaliterapia on hellävarainen manuaalinen menetelmä, jonka avulla voidaan saada keho syvästi rentoutumaan ja hellittämään pehmytkudoksiin kertyneistä kireyksistä sekä edesauttaa kehon nestekiertoa.
Kraniosakraaliterapian teoreettinen pohja on ns. kraniosakraalisen (cranium = kallo – sacrum = ristiluu) järjestelmän toiminnassa. Tällä järjestelmällä tarkoitetaan keskushermostoa eli aivoja ja selkäydintä ympäröivien sidekudoskalvostojen ja niiden sisällä virtaavan aivoselkäydinnesteen muodostamaa kokonaisuutta.
Tämän järjestelmän toiminta luo olosuhteet keskushermoston toiminnalle, ja kraniosakraalimenetelmän taustalla onkin ajatus siitä, että kun nuo olosuhteet ovat optimaaliset, silloin myös keho toimii kokonaisuutena terveellä tavalla.
Menetelmästä raportoidaan olevan hyötyä hyvinkin erilaisten kehollisten ja kognitiivisten ongelmien kanssa, kuten pää-, niska- ja selkävaivat, leukanivelen toimintahäiriöt, migreeni, motoriset ongelmat, krooniset jännitystilat, ahdistus, unettomuus ja erilaiset tarkkaavaisuuden häiriöt.
Kraniosakraalihoito tehdään vaatteiden päältä, joten kannattaa varustautua mukavin joustavin vaattein, joissa ei ole kiristäviä kohtia eikä nappeja, niittejä tai vetoketjuja ainakaan selkäpuolella. Hoidon aikana saat makoilla pehmustetulla hoitopöydällä selinmakuulla ja rentoutua. Käsittely tehdään hyvin kevyin ottein, ilman äkkiliikkeitä tai minkäänlaista voimankäyttöä. Hoidon aikana käydään kehoa läpi jaloista päähän, keskittyen tilanteen mukaan eri alueille.
Keskushermostoamme ympäröi osittain suljettu hydraulinen järjestelmä, jossa aivoselkäydinnestettä tuottuu valtimoverestä aivokammioiden suonipunoksissa ja suodattuu lukinkalvojyvästen kautta laskimoverenkiertoon. Tämä nestekierto huolehtii aivojen ja koko keskushermoston ravitsemisesta ja kuonanpoistosta, ja sillä on tehtävänsä myös koko kehon homeostaattisessa säätelyssä. Aivoselkäydinneste toimii samalla iskunvaimentimena ja vähentää painovoiman vaikutusta ympäröimäänsä hermostoon.
Nestekierto saa aikaan myös lievää paineenvaihtelua kallon sisällä, millä on teoretisoitu olevan yhteys kallon luiden ja koko kehon alueella havaittavaan hienovaraiseen aaltoliikkeeseen faskiaalisten (sidekudos-) yhteyksien kautta.
